Suomeksi in English på svenska
Info
Ti­las­to­tie­to­ja
Kart­to­ja
His­to­riaa
» Kauppaneuvos Antti Ahlström »
» Meri antoi leivän
» Merikarviam murre
  Murrekirjailija Kerttu Pollari ja Kertun pakinoita
  Kränin kautta Krookkaa
  Kän­nyk­kä­kan­saa
  Us­ko­ma­toin­ta!
  Merikarvian murteen tuntomerkkejä
Kunnan talous
Han­kin­nat
Yh­dis­tyk­siä »
Merikarvian kylätoiminta »

Kännykkäkansaa

"Yhydellä mun kaverillani on seittemän kännykkää, ja non sillä joka paikas", sano pojaantytär, ko mä motkotin, ettei nokioita sentää saunaa oteta fölii. "Kerranki me juteltii ainaki tunti, ko se laski mäkee. Kännykkä pysy hyvin sen kypärän alla eikä haitannu yhtää hissis eikä mäjeskää", sano tua naisenalaku ja hihitti vahinkonilosesti mun vanahanaikasuudelleni.

"Juu mutta meillä ei saunarauhaa häiritä nakuttelulla eikä piippailuilla. Ei sulla niin tärkeitä uutisia ol, ettei ne vois odottaa vihtomisen jäläkee. Tiato- taikka pääslaskukilapailu silti voidaa pitää niinko ennenki taikka mä kyselen kertotauluu."

Nämä tiadovvälityksen vallankumouksel lapset kuultelee iltasatuuki kännykät tyynyllä! Sem mä kylä ymmärrän, että mummulareisulta lähetetää hyvän yän toivotukset kotio jääneelle äidille ja raportoidaa päivän tapahtumat, muttei sen aparaatin tarttis alavariis fölis olla.

Kylä meillä vanahoillaki semmonev vehejes o, muttei sol päällä ko autos. Saa apuu, jos sattuu joku haaveri.
Näille milleniumin nurkis syntyneille taas tua jatkuva puheyhteys tuntuu olevan välttämätöin. Puhelintel lisäks puheajaasta on tullu kauppatavaraa, jota ostetaa ja myydää ja jonka varaa perustetaa firmoja. Ajaasta annetaa alennustaki, on se vaa mum miälestäni sukkelan tuntusta.

Mun kotonani ei ollu edes lankapuhelinta eikä useimmilla muillakaa alakyläisillä. Isä ei hualinu puhelinta edes lahajaks sillonkaa ko hän oli jääny leskeks, asu yksi ja me asuttii monen sadan kilometrim pääs.

"Sitä täytys sitte aina vahadata, koska se soi, se orijuuttas mua", oli hänen kialtos perusteluna. Eikä isännällä ja mullakaa ollu puhelinta viälä sillonkaa, ko oltii jo naimisis ja asuttii tyän tähädev vuasikausia eri paikkakunnilla ja tavattii vaa viikolloppusi eikä aina sillonkaa.

Nuarellaparilla ei yksinkertasesti ollu varaa telefoonii, ko täyty joka liikenevä markka säästää opintolainaim maksuu. Kehitys on kehittyny äkkii, ja ny oj jo mukuloillaki monta kännykkää, erifärisin kuarin tottakai.

Ei sol ihime, että jäläkikasvu ällistelee, millai me tultii toimee, kunei ollu mitää. Ei karkkeja eikä karkkipäiviä, ei hampurilaisia, muroja, sipsejä, pitsoja, ei kevytkokista eikä edes farkkuja!

Millai voi suksii ja laskitella, jos ov vaa murtsikat eikä laskettelusuksia ja -monoja? Ei hissejäkää eikä mutkamäkiä, tavallisia mäkiä ja kallioita vaa höylättii ylöös alaas troffusuksilla, hamet päällä. "Oli teillä tylsää!" kuulu tuamio.

Ei kylä ollu. Faarttii piisas, kilapailtii ja lusikoita tianattii varsinki Pekan koulus. Ei epoteltu eikä hessuteltu isoiskaa koitoksis, mustikkasoppaa ja kollimmarijamehuu oli enerkiajuamana ja dopinkina.

Muttei ol mitää vikaa täs kansaivvälistynees väline- ja viästintämailmaskaa. Faartti ov vaa niin kovaa, että mummu- ja faariväjellä henki tuppaa toppaamaa niinko suamalaisilla suksijoilla Torinon ylämäis. Mukulakki tryykää keveesti ohitte.



Päivitetty 19.9.2011 - Tulostettava versio -
 
 
 Merikarvian kunta • Kauppatie 40, 29900 Merikarvia • puh. 044 7246 333 • etunimi.sukunimi@merikarvia.fi